Jatkan bloggaamista Paon Ruohossa osoitteessa
htpp//www.grassofescape.tumblr.com
Tervetuloa.
Heikko liha
torstai 15. maaliskuuta 2012
maanantai 12. maaliskuuta 2012
We're all grieving, lost and bleeding
Thap. Ipod tipahti matolle. Nostan sen arkisesti, mutta hämmästyn. Näyttö on sirpaleina. Onneksi toimii vielä. Aluksi ajattelin, että voikohan näytön vaihtaa, mutta sitten tajusin, että on oikeastaan hyvä, että nämä säröt ovat tässä. Koko ajan muistuttamassa siitä, miten kaikki se materia, mikä nyt tuntuu tärkeältä, ennemmin tai myöhemmin katoaa. Maailmankaikkeus, linnunrata, aurinkokunta, ne ja niiden toiminta eivät anna vittuakaan minun soittimeni rikkoutumisesta. Kuinka helpottavaa.
"It's like my brain is relapsing, but I just don't know how to starve anymore." Erâs anorektikko sanoi näin, ja minusta tuntuu samalta. Haluan viillellä. Mitä pahaa siinä on? Miksi minun pitäisi lopettaa?
"It's like my brain is relapsing, but I just don't know how to starve anymore." Erâs anorektikko sanoi näin, ja minusta tuntuu samalta. Haluan viillellä. Mitä pahaa siinä on? Miksi minun pitäisi lopettaa?
torstai 3. marraskuuta 2011
Sormiin viiltely: plussat ja miinukset
Eli kello on siis melkein yksi enkä saa unta, joten tulin selittämään tänne.
+Haavat paranevat nopeasti, reilusti nopeammin kuin jaloissa.
+Varsinaisia arpiakaan ei jää nähtäväksi ellei tiedä, että niitä on.
+Verta ei vuoda mitenkään rajattomasti (riippuu tietysti viiltosyvyydestä ja -tekniikasta, mutta yleensä ei).
+Sormet on helppo pitää piilossa. Ennen kuin huomasinkaan, pidin vasemman käden sormia koko ajan piilossa, se on huomattavasti helpompaa kuin ehkä luulet.
+Ja sitten se suurin plussa, eli kukaan ei arvaa niitä viilloiksi. Niille keksii loputtomasti tekosyitä viiltojen määrästä ja näöstä riippuen. "Kissa raapi, poltin käteni kuumaan paistinpannuun, raapaisin puuhun/naulaan/nastaan, en edes huomannut sitä!"
-Sormia on joskus hyvinkin hankala pitää piilossa. "Hei, saanko lakata sun kynnet?"
-Pienikin naarmu punottaa seuraavana päivänä runsaasti.
-Tuoreet haavat aukeavat joskus käsiä pestessä tai kuumassa vedessä (nimim. verestänyt koko kotitalousluokan hyllyjä pestessään).
-Käsiä tarvitaan paljon, itse olen mm. väännellyt kasvoja bilsantunnilla kalaa peratessa.
Muuten, sormen ensimmäisen nivelen ja rystysen välistä tulee eniten verta, mutta sormen keskinivelestä ylöspäin sattuu eniten. Etusormesta tulee eniten verta. Varaudu sormien turvotukseen, sormukset eivät tule mahtumaan haavoja peittämään. Lisäksi sormukset puristavat sormea ja saavat viillot näyttämään vahvemmilta- en siis suosittele vasempaan nimettömään viiltämistä. ;)
+Haavat paranevat nopeasti, reilusti nopeammin kuin jaloissa.
+Varsinaisia arpiakaan ei jää nähtäväksi ellei tiedä, että niitä on.
+Verta ei vuoda mitenkään rajattomasti (riippuu tietysti viiltosyvyydestä ja -tekniikasta, mutta yleensä ei).
+Sormet on helppo pitää piilossa. Ennen kuin huomasinkaan, pidin vasemman käden sormia koko ajan piilossa, se on huomattavasti helpompaa kuin ehkä luulet.
+Ja sitten se suurin plussa, eli kukaan ei arvaa niitä viilloiksi. Niille keksii loputtomasti tekosyitä viiltojen määrästä ja näöstä riippuen. "Kissa raapi, poltin käteni kuumaan paistinpannuun, raapaisin puuhun/naulaan/nastaan, en edes huomannut sitä!"
-Sormia on joskus hyvinkin hankala pitää piilossa. "Hei, saanko lakata sun kynnet?"
-Pienikin naarmu punottaa seuraavana päivänä runsaasti.
-Tuoreet haavat aukeavat joskus käsiä pestessä tai kuumassa vedessä (nimim. verestänyt koko kotitalousluokan hyllyjä pestessään).
-Käsiä tarvitaan paljon, itse olen mm. väännellyt kasvoja bilsantunnilla kalaa peratessa.
Muuten, sormen ensimmäisen nivelen ja rystysen välistä tulee eniten verta, mutta sormen keskinivelestä ylöspäin sattuu eniten. Etusormesta tulee eniten verta. Varaudu sormien turvotukseen, sormukset eivät tule mahtumaan haavoja peittämään. Lisäksi sormukset puristavat sormea ja saavat viillot näyttämään vahvemmilta- en siis suosittele vasempaan nimettömään viiltämistä. ;)
maanantai 31. lokakuuta 2011
Kaaduin
"Blood and sweat are mixed together
And before long they turn into drops Of purple."
Kamui Gakupo- The Madness Of Duke Venomania
And before long they turn into drops Of purple."
Kamui Gakupo- The Madness Of Duke Venomania
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Häpeän. Taas.
Koulun ruokajonossa N pysähtyy, nappaa ranteesta ja mulkaisee. Normaalisti olisin vetäissyt käden takaisin, mutten viitsinyt. N katsoo sormea hetken ja katsoo minuun. Surullisena, raukka säälittävää. Se selittää, miten tärkeä mä muka oon sille ja että se tietää ettei se pysty vaikuttaan mut se tahtois yadayadayada. Minä hymyilen. "Se on vanha." "Ne on sun mukaas aina vanhoja! Kuinka vanha toi on? Pari päivää?" "Ainakin pari viikkoa vanha", sanon ja hymyilen yhä. Mutta häpeän samalla suunnattomasti. Häpeän? Sitä, että N huomasi? Sitä, että viilsin? Pyh. Häpesin sitä, että N näki niin mitättömän naarmun. Jos sen on pakko saada todiste siitä että mun on paha olla, näkis käden mieluummin silloin, kun kaikki sormet on punasina ja verestää haavoista.
Ja mikä hilpeintä, yhteensä kolme ihmistä sano mulle tästä 'viillosta', mutten ymmärtänyt. Eihän se ole viilto. Ei. Se on painauma.
Ja mikä hilpeintä, yhteensä kolme ihmistä sano mulle tästä 'viillosta', mutten ymmärtänyt. Eihän se ole viilto. Ei. Se on painauma.
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Katos, mitä sulla sormessa?
Äiti: Mitä sulla on vasemmassa kädessä?!
H: Vanha rupi vaan, ei se oo paha.
Äiti: Aijai, pahan näkönen...
Ja joka sanani oli totta.
H: Vanha rupi vaan, ei se oo paha.
Äiti: Aijai, pahan näkönen...
Ja joka sanani oli totta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
























