Kaaduin

"Blood and sweat are mixed together
And before long they turn into drops Of purple."

Kamui Gakupo- The Madness Of Duke Venomania

Häpeän. Taas.

Koulun ruokajonossa N pysähtyy, nappaa ranteesta ja mulkaisee. Normaalisti olisin vetäissyt käden takaisin, mutten viitsinyt. N katsoo sormea hetken ja katsoo minuun. Surullisena, raukka säälittävää. Se selittää, miten tärkeä mä muka oon sille ja että se tietää ettei se pysty vaikuttaan mut se tahtois yadayadayada. Minä hymyilen. "Se on vanha." "Ne on sun mukaas aina vanhoja! Kuinka vanha toi on? Pari päivää?" "Ainakin pari viikkoa vanha", sanon ja hymyilen yhä. Mutta häpeän samalla suunnattomasti. Häpeän? Sitä, että N huomasi? Sitä, että viilsin? Pyh. Häpesin sitä, että N näki niin mitättömän naarmun. Jos sen on pakko saada todiste siitä että mun on paha olla, näkis käden mieluummin silloin, kun kaikki sormet on punasina ja verestää haavoista.

Ja mikä hilpeintä, yhteensä kolme ihmistä sano mulle tästä 'viillosta', mutten ymmärtänyt. Eihän se ole viilto. Ei. Se on painauma.

Katos, mitä sulla sormessa?

Äiti: Mitä sulla on vasemmassa kädessä?!
H: Vanha rupi vaan, ei se oo paha.
Äiti: Aijai, pahan näkönen...

Ja joka sanani oli totta.

Inspiraatiota

Nukke-estetiikka kiehtoo minua. Kaikki kuvat googlesta.

Solmussa

Vittu. Nyt oon oikeasti sekaisin. Se-kai-sin. En tajua mistään mitään, puhumattaakaan siitä että tajuaisin, mitä minun pitäisi tehdä. Aloitetaan.

Hortensian on paha olla. Hän syyttää siitä itseään ja on takuuvarma siitä, että on itse syyllinen kaikkiin ongelmiin. Ja se on totta.

Hortensia päättää parantaa elämänsä. Kenellä on hyvä elämä, ketä Hortensia ihailee? I:tä. Hortensia aloittaa kuntoilun, sillä I on vahva. Ja jos hän olisi vahva, kaikki olisi täydellistä.

Mutta Hortensian kunto ei nousekaan. Hän treenaa aamuisin, iltapäivisin, iltaisin ja öisin. Tietysti vika on Hortensiassa- kenen tahansa muun kunto nousisi tällaisessa rääkissä.

Hortensian sisällä on siemen. Se syntyi halusta tulla vahvaksi ja kasvoi, kun hän ei onnistunut. Siemen  kasvaa ja kasvaa. kunnes siitä putkahtaa verso. Hortensia viiltää.

Siitä se alkoi. Joka ilta siemen kasvoi. Se sai ravintonsa Hortensian vihasta ja nesteen kyynelistä, jotka valuivat hänen silmistään hölkätessä, vatsalihaksia tehdessä, puntteja nostellessa, kyykkyhyppyjä tehdessä, selkälihaksia tehdessä ja toivoessa. Ja joka ilta siemen sai voimaa verestä.




Minä haluan lopettaa syömisen. Minä haluan näyttää kaikille, etää minulla on paha olla. Haluan päästä kunnolliseen hoitoon, jotta eläin sisältäni teurastettaisiin lopullisesti.

Mutta haluan tulla vahvaksi. Minä haluan syödä. Haluan kasvattaa lihaksia tunkkaisessa kuntosalihuoneessa hieltä haisevien, raavaiden miesten seurassa ja olla yksi heistä. Haluan olla mies.

Olen eksyksissä eikä missään ole rauhoittavaa puuta, jota halata. Mitä minä teen?

                                                          Viillän.

Pitkästä aikaa, mukava nähdä

Pain, without love
Pain, i can't get enough
Pain, I like it rough
'Cause I rather feel the pain than nothing at all.

-Three days grace: Pain