Koulun jälkeen menin N:n kanssa kirjastoon ja sit sen ja yhen toisen tytön (mun ex-ihastuksen) kanssa markettiin ostamaan evästä. Ostin zerokokiksen, N suklaata jota söin kolme palaa. Ja sitten äiti soittaa.
"Olisit lähettänyt sen viestin aiemmin! Nyt joudun lähteen ruuhkassa ajaak keskustaan (2km) tuomaan sun harmonikkaa musaopistolle ja ruoanlaitto ja kaikki jäi kesken ja tää on viimenen kerta ikinä kun teet näin, et ollut edes kertonut että soittotunti oli jo tänään (ai en vai?) etkä ollut laittanut nuotteja ja" "Anteeksi. Joo, anteeksi. Sanoinhan, varmaan kolmesti -joo anteeksi- ja luulin et, okei sorisorisori oon pahoillani anteeksii."
Äiti meni sit moläyttämään et "Hortensialla on konsertti viikonloppuna! Se soittaa sielä sen Bachin ja Nocturnen!" ja "Hymyilepä nyt, Hortensia, ja tervehdi Maijaa ja opettajaa Hortensia etten joudu häpeämään. Röyhkeää käytöstä, keski-euroopassa luultaisiin ettet ole käynyt kouluja ja olet joku laitapuolen romani...!" Äiti vetää aina ton keskieurooppakortin, kun nipottaa mun käytöksestä.
Joten se mun opettaja halusi kuulla ne kipaleet vielä ja pyysi jopa toisen opettajan paikalle, joka halusi soittaa sen mulle levyltä. Menin sit vähä vastahakosesti sen luokkaan sillä tiesin mitä oli luvassa. "Jossain täällä se vinyyli oli... Odotas hetki... Jaaha, ahaa, ahaa... Tässähän se, mutta kone ei toimi... Mumm... Omm, nyttt... Aha! Kuuntelepa!" Ja se ukko siinä levyllä ei osannu laulaa vaan se puhu (!), ja mun kurkkua alko kuristaa silkasta inhosta. Mun soitonopelle, eikä varsinkaan sille toiselle, kuulu pätkääkään se, miten mä laulan sen. Ne ei ymmärrä laulusta mitään ja mua alko ihan itkettään harmista. Ope on aina ennen ollu nii huomaavainen.
Sit kotona piirsin, ja kuuntelin musiikkia. Vittu.
"How many times has you told me you love her?
As many times as i wanted to tell you the truth.
I lived through you, you saw through me.
When will this hole in my heart be mended?
Oo, still for me is only you...
Your secret admirer... Who could it be?
How can you be so blind that you can't see right through me?"
Toi evanescencen Solitude kuvaa niin täydellisesti mun suhdetta I:hin. Mä itkin niin että kuviksenprojekti kastu. En ole ollut edes lenkillä sitten maanantain. Hävettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti