Tänään iltalenkillä menin sellaista reittiä, jossa on joku sata metriä metsäpolkua teiden välillä. Sitten mulle tuli sellanen olo, et on ihan pakko päästä pimeeseen metsään. No mä en sitte kääntynytkään meidän kotitielle vaan jatkoin eteenpäin mennäkseni metsäpolulle joka sitten tekee reilun kilsan lenkin ja palaa kotitielle. Oli tosi sumusta ja pimeetä. Mulla alko soida päässä sibeliuksen sydämeni laulu. "Tuonen viita... Rauhan viita, kaukana on vaino, riita..." Näytti aivan kuin kallion laella olisi vilahtanut ihminen. Iso mies. Ajattelin että pyh, tunnen tän metsän niin hyvin ettei mitään satu kunhan en ala panikoida. Mutta mä aloin jo. "Tästä me mentiin I:n ja S:n ja H:n kanssa..." Hämärä alkoi laskeutua nopeammin ja kun pääsin pois pahimmasta ryteiköstä aloin juosta polkua. Metsä oli märkä sateen jäljiltä ja kengät kostuivat vaikka hyppelinkin lätäköiden yli. "Tästä mentiin I:n kanssa ja tässä S söi mustikoita, tässä..." ja kyykistyin puskan viereen hetkeksi. Vierestäni kuului askelia kun liikuin. Pyh, varvut vain kahisee. Pelotti. Olin melkein tiellä, mutta sitten tulikin se metsän pelottavin kohta. Pimeä painauma, jonne laskeudutaan jyrkkää, liukasta ja mutkittelevaa rinnettä kosteikolle. Laskeuduin peloissani alas. "Tässä maistoin I:n kanssa sientä..." Itketti ja pam, siinä se oli, mielikuvitukseni. I:n haamu seisoi takanani kuolleena ruhona. Kavahdin, ja se oli edessäni. Kosteikolla makasi puolikuollut hirvi lätäkössä katsoen minuun. "Tuonen lehto, rauhan lehto... Siellä hieno hietakehto... Sinnepä lapseni saatan." Isi kantoi itkien minua kuolleena sumuisessa metsän yössä. Rakastan isiä niin järjettömästi, että tuo näky iski suoraan tajuntaan ja siitä läpi. I. Hirvi. Isi. Hyppäsin niin lujaa kosteikon yli kastellen housut ja kengät, ja kun tielle oli enää oja jonka yli piti hypätä tuntui kuin kuoleman käsi olisi hiponut selkääni, ja silloin päässäni huusi. "Et muuten saata!" Ja verisellä raivolla hyppäsin tielle ja kaaduin asvaltille. Askelet vieressä jatkuivat. Lauloin koko loppumatkan kotiin ja hyppäsin ovesta sisään ja lukitain sen ennen kuin kuolema ehti sisään. Jeesus tulee lukitunkin oven läpi.
"Enkeli taluttaa tiellä kulkevaa
Enkeli lohduttaa tiellä kaatuvaa
Suojassa enkelin saan vaeltaa
Suojassa enkelin saan nukahtaa.
Enkeli viestin tuo: Jeesus rakastaa
Enkelin sanomaa muille kertokaa
Suojassa enkelin saan vaeltaa
Suojassa enkelin saan nukahtaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti